maanantai 17. elokuuta 2015

Muutoksia

Me muutamme. Vaikka minä niin vakuutin itselleni, että me tähän mahdumme, niin emme me kyllä mahdu. Jatkuva omiin perheenjäseniinsä kompuroiminen ja taukoamaton sekameteli alkoi todella käydä jo mielenterveyden päälle. Niin me sitten laitoimme kämpän myyntiin. Myyntiinlaitto ei ollut projekteista helpoin, se vaati jälkikasvuston siirtämistä isovanhempiensa asuintiloihin kokonaiseksi viikoksi ja sitten sitä Pientä Pintaremonttia. Ja tavaroiden raivausta. Ja sitä Stailausta. Mutta kaiketi se kannatti - koska nyt, kolme viikkoa myöhemmin a) kämppä on myyty ja b) meidän tarjouksemme on hyväksytty uudesta (=vanhasta, tietenkin) kämpästä. Että huraata vaan koko prosessille.

Laitakaupungille sanomme saijonaarasta. Muutamme keskustan Ytimeen. Nyt on sellaisen aika, sillä kahdeksan vuotta pikkusieviä puutarhoja, 1950-luvun rakennuskantaa ja ah-niin-somia pientaloja riitti jopa minulle. Betonia ja suoria linjoja, niitä minä nyt halajan. Suuresti. Kun astuin sisään tulevaan asuntoomme, tiesin, että tämä on nyt sitä, mitä minä tarvitsen. Maskuliinista betonia. Konstailematonta funkista. (Ja Tilaa. Sitä on Paljon. Ei suunnattomasti, mutta kuutioittain ja kuutioittain enemmän kuin tässä - kattokin leijuu nimittäin kokonaisessa kolmen metrin korkeudessa.)

Tämä tarkoittaa myös sitä, että poistan täältä vanhoja juttuja, jotka koskevat meidän kotia, joka on nyt ihan kohta jonkun toisen koti. Koska ei toisen kodista ole sopivaa kertoa. Kerron sitten jotain siitä uudesta (=vanhasta). Sitten joskus.

I
 Innokas blogivalokuvaaja Pekka vastaa tällä kertaa kuvituksesta.