torstai 22. lokakuuta 2015

Elämää muuton jälkeen


Täytyy sanoa, että tällaiseksi järjettömäksi rakkausavioliitoksi tässä kämpässä asuminen on kyllä toiminut yllättävän hyvin. Ei puutu ihmiseltä mitään. (Paitsi autopaikka*. Prkl.) Kun etukäteen pelkäsin, että edellistäkin pienempi kylpyhuone** aiheuttaa hermoromahduksen, niin ei se kyllä aiheuta. Kaiken saa siellä toimitettua, mitä pitääkin. (Eli pyykin- ja itsensäpesun ja ne muutkin asiat.) Arkirumbaa auttaa vielä keittiössä oleva kuivausrumpu, jonka saimme kinuttua myyjiltä kaupantekijäisiksi. Ei ole sellaista luksustarviketta ollut ennen tällä emännällä.

Pari nurkkaa olohuoneesta:

 Olohuoneesta on erotettu ikkunaseinällä soppi, joka toimii meillä leikkihuoneena. Sydämentykytystä aiheuttaa vähän se, että ikkunat ovat kaikkien rakennusmääräysten vastaisesti tavallista lasia ja alle 70 cm sentin korkeudella maasta. Mutta tähänkin on tulossa korjaus turvakalvojen muodossa. Huh.

Pari nurkkaa leikkihuoneesta. (Siellä on "avajaiset joka aamu ennen kello seitsemää", niin kuin 6-vuotias sukulaispoika asian ilmaisee.)

Sopeutuminen on jälkikasvuston osalta ohi, itselläni vielä vähän vaiheessa. Kaipaan vanhoja naapureitamme, sekä niitä, joiden kanssa puhuin, että niitä, joita ainoastaan kyttäsin ikkunasta. Täällä naapureita on enemmän, mutta heitä näkee harvemmin. Tällaiselle kotiin erinäisistä syistä sidotulle ihmiselle, jonka leikkikentän ulkopuolinen sosiaalinen elämä on pitkälti somen ja naapureiden varassa, se on tietenkin ikävää. Naapurusto eli huudit sen sijaan ovat mitä mainioimmat. Olen hankkinut naapurustosta (=samasta korttelista) jo ainakin uuden tatuoinnin, uudet ikkunaverhot sekä pari ylimääräistä kiloa elopainoa pizzojen ja kiinalaisen ruoan muodossa. Huomenna hankin vielä uuden kampauksenkin.

Keittiökään ei ole suuren suuri, mutta siellä induktioliesi - ja kiertoilmauuni! Oi, onnea! Lisäksi sinne mahtuu ruokapöytä ja meidänkin perheemme on viime aikoina syönyt pöydän ympärillä niin kuin käsittääkseni muutkin ihmiset usein tekevät.

Pari nurkkaa keittiöstä. (Huomaa muumimuki "Muutto" - aiheeseen sopivasti - sekä eilinen pinaattipasteija. Tsämppiönssien brekfästiä.)


Parasta ehkä kuitenkin on se, että täällä on lämmin. Vaikka talo on vanha - vanhempi vielä kuin se edellinen - niin hyvin täällä on ainakin tähän asti tarjennut. Kotona olen yleensä sukitta - ja jos yhtään täytyy liikkua, niin myös housuitta. Monet ovat ne kerrat, jolloin aamujen kiirelähdöissä ovat housut olleet jäädä makuuhuoneen naulaan roikkumaan. Toistaiseksi olen kuitenkin huomannut puolipukeisuuteni ennen ovesta poistumista.

Vanhan talon ihanuuksia ovat tietenkin tällaiset tuplalasiovet, jotka vievät makuuhuoneisiin ja olohuoneeseen.
Kyllä täällä ihan elelee.

* Sekä muuten 20 cm huonekorkeudesta! Ei se katto ole kuin 280 cm korkeudella! (Katsoin piirustuksista kun tilasin verhoja.) 
** Kyllä. Se todellakin ON mahdollista. Nykyinen kylpyhuoneemme on vielä edellistäkin pienempi, mitoiltaan noin 1.40 metriä x 1,60 m.