maanantai 18. tammikuuta 2016

Kirjoista ja sienistä

Kun nyt ihmisellä on oma hieno lukunurkkaus (ks. edellinen postaus), pitäisi ihmisen varmaankin lukea jotakin. (Tähän saakka ihminen on nurkkauksessaan lähinnä roikkunut netissä - ja sitähän ihminen tekee tälläkin hetkellä. Ihminen aloittaa kyllä lukunurkkauksessa lukemisen. Heti huomenna.)

Ongelma on se, että ihminen kuuluu ns. uuslukutaidottomiin. Tyyliin "Katson lehdistä lähinnä kuvat". Tyyliin "En jaksaisi lukea nuottejakaan". (Jotka edustamassani genressä ovat yleensä ihan maksimissaan kolmen A4:n pituisia.) Tyyliin "Kai siitä kohta tehdään kuitenkin elokuva?" Tuohon tyyliin siis.

No, ihminen nyt kuitenkin on päättänyt ryhdistäytyä ja pakottaa itsensä lukemaan Kirjan. Tätä silmällä pitäen ihminen kävi tänään kirjastossa. Sepä olikin mielenkiintoinen kokemus. Voidaan sanoa, että sitten opiskeluaikojen ovat luokat ja sijainnit päässeet ihmisen päässä jokseenkin ruosteeseen. Siinä seisoi pieni ihminen valtavien hyllyrivistöjen edessä avuttomana, vailla minkäänlaista aavistusta, mistä ja mitä voisi edes alkaa etsiä. Mielessä pyöri vain ajatus "jotain kevyttä, jotain kevyttä". (Kyseessä ei selvästikään ollut ihmisen asioiminen ruokakaupassa.)

Puhutaan usein "syksyn - tai minkä tahansa muun vuodenajan - kirjasadosta". Kirjat lienevät sellaisia, joiden nähdään kypsyvän kirjailijan päässä ja poksahtelevan sitten ulos kustantamojen jakelureittejä, kun ovat valmiita poimittavaksi. Vähän niin kuin sienet. Jos tänään käyttämälläni kirjojenpoimintametodilla olisi lähtenyt sienimetsälle, niin hengenlähdöksi se olisi saattanut koitua, niin vähän asiantuntemusta ja ennakkotietoa metodissa sovellettiin. Metodi oli seuraavanlainen: Kuljetaan kahden hyllyvälin päästä päähän ja poimitaan täysin summittaisesti a) ohuita tai b) otsikoltaan hassunkuuloisia tai c) näyttävästi esillepantuja tai d) tv:stä tuttuja teoksia, yhteensä neljä siltä varalta, että ensimmäinen valittu ei olekaan loppuunsaakkalukemiskelpoinen.

Enää täytyisi avata ensimmäinen Kirja. Raportoin projektin etenemisestä jahka se alkaa edetä. (Huomenna. Ihan varmasti.)

2 kommenttia:

  1. Oi, Wodehousen kirjat ovat niin ihania! Siinä kevyttä ja viihdyttävää lukemista ainakin, noista muista en tiedä. Heh, vertaus kirja- ja ruokakaupassa asiointiin :-D
    Mukavia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hyvä, että metodilla löytyi kuin löytyikin jotain kevyttä ja viihdyttävää. En ole (muistaakseni) lukenut Wodehousea, mutta Jeeves-telkkarisarjahan on klassikkomateriaalia. :D Ehkä yritän aloittaa lukemisenkin tuosta.

      Poista