tiistai 12. tammikuuta 2016

Mamma fixaa deeseellä

Tänään olen ollut hyvin ahkera:



Oma pikku lukunurkkaukseni* eteisessä onnistui oikeasti hyvin - ja sitä enemmän harmittaa se, että minun ottamani kuvat koskaan eivät. (Ne, jotka tietävät missä asumme, ovat tervetulleita ihastelemaan kätteni jälkiä luonnossa.) Kulutin parhaimman osan aamupäivää leikkelemällä ja sommittelemalla Bauhausin verkkokaupasta tilaamaani tiiliseinä-dc-fixiä. Siinä on hento 3D-efektikin ja lopputulos on oikein mieluinen.

DC-fixillähän pitäisi jokaisen tumpelonkin onnistua saamaan kelpo jälkeä aikaan. Sanan "onnistua" voi määritellä monella tavalla. Jos tumpelolla on tumpeloisuuden lisäksi vaivanaan ADD ja tsetse-kärpäsen keskittymiskyky, tietynlaiset DC-fixaukset kyllä menevät satavarmasti pieleen. Esimerkkinä tällaisesta toinen tämän päiväinen aikaansaannokseni: olohuoneen peitetty oviaukko.

Tuollainen suuri, sileä pinta on tumpelon dcfixpäällystäjän painajainen. Aloitus pitää tehdä sen tuhannen kertaa, ilmakuplia jää väkisinkin ja päreet palavat lopulta väistämättä. Lisäksi itse materiaalin kanssa kävi perinteinen laita-mies-asialle-jne-sisustustapaturma. Tilasin ehdottomasti ja nimenomaisesti mustaa, ei vihreää liitutaulukalvoa - sain vihreää liitutaulukalvoa. (Mieshenkilön puolustukseksi on sanottava kyllä, että paketista ei väri käynyt mitenkään ilmi, kaikissa paketin kuvissa liitutaulu oli musta.) Onneksi meidän olohuoneemme valaistuksessa kalvo näyttää mustalta kaikista suunnista paitsi yhdestä - tietenkin juuri siitä suunnasta, mistä sitä useimmiten katsotaan.

Ähersin kalvon kanssa niin kauan kuin tsetse-kärpäsen keskittymiskyvylläni pystyin (eli noin puoli tuntia) ja totesin lopulta, että saa kelvata. Lohduttaudun sillä, ettei juuri mitään avantgardistisempaa voi kuvitella kuin dc-fix-kalvo, josta näkee selvästi, että se vain esittää liitutaulua, josta näkee selvästi, että se vain esittää ovea. Siis näin:



Nähtäväksi jää, paljonko kaikesta vaivannäöstäni jää jäljelle kun Duo Seek & Destroy kotiutuu kumpikin tahoiltaan.**

* Olen sisustuksellisesti hieman hukassa nurkkauksen kanssa. Olen päässäni kuvitellut nurkkaukseen neworleansilaisen jazz klubin ambienssin. En vain tiedä millainen se on, kosken ole koskaan käynyt New Orleansissa. Ainakin kuvittelen sinne paljasta tiiliseinää, spottivalon ja bassokaiuttimen. Jotain silti tuntuu vielä ärsyttävästi puuttuvan. (Musiikki? Ihmiset? New Orleans?)
** Jos ihmettelette, että miten sillä on aikaa kirjoittaa blogiin kahtena päivänä peräkkäin, selitys on rakkaiden kultapulleroideni poissaolo - ja ihana rauha.

4 kommenttia:

  1. pystyykö tommoisen fixin irroittamaan siististi, vai jääkö siitä jälki?
    onko iisimpi vai vaikeampi kuin tapetti?

    nimim. sisustuskyvytön tumpelo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen pystyy irrottamaan ja kiinnittämään uudestaan kai periaatteessa miten monta kertaa hyvänsä. Ovea päällystäessä ehkä neljä tai viisi kertaa jouduin tekemään sen ja yrittämään uudestaan (Koska vinossa. Koska ilmakuplat.) jälkeä ei kai pitäisi jäädä, tosin en ole irrottanut koskaan mitään pidemmän aikaa paikallaan ollutta kalvoa. Ja ON helpompaa kuin tapetti, to-del-la-kin. :)

      Poista
  2. Nonni, nyt siis sinäkin. Fiksaat, meinaan. Ja joo, minä niin rakastan tuota sinun verbaliikkaasi, kiitos, lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin olen vihdoin löytänyt DC-fixien ihmeellisen maailman. :D Ja kiitos samoin. :D

      Poista