torstai 21. tammikuuta 2016

Vaadin selitystä

Nyt ensinnäkin joku lukee tuon kirjan ja selittää minulle sen viimeisen virkkeen merkityksen. Heti. Tunnen itseni petetyksi, sillä kaiken näkemäni vaivan jälkeen (ts. luin kirjan - kokonaan - alusta loppuun) pääasia, eli loppuhuipennus, jää minulle mysteeriksi. Että miksi niin? Miksi?? Kertokaa!!*

 Vastoin alkuperäistä ajatustani, aloitin Kirjojen Lukemisen Antti Tuomaisen Parantajasta (Like 2013). Ei ollut aivan toivomaani kevyttä luettavaa se. Toki tällainen rikosromaani on viihteeksi luokiteltava, mutta siinä velloi koko ajan itse tarinan taustalla niin paljon heviä shittiä , että lakonisuudestaan ja paasaamattomuudestaan huolimatta sanoisin sitä kyllä melko tiukaksi kannanotoksi sitä suuntaa kohtaan, mihin tässä ollaan vauhdilla menossa. Hui kauhistus. Aftonbladetin kriitikko luonnehti tätä "yhdeksi pelottavimmista rikosromaaneista, joita olen koskaan lukenut" ja yhdyn kerkeästi tähän mielipiteeseen. Pelottavinta romaanissa ei ole itse rikos, rikolliset tai rikokseen liittyvät asiat vaan kuolinkamppailuaan ilmastonmuutoksen kourissa käyvä Helsinki kaikkine lieveilmiöineen (pohjoiseen, pois Helsingistä suuntautuvista) pakolaisvirroista häikäilemättömiin vartiointifirmoihin. Tänä päivänä romaanin maailma tuntuu sijoittuvan vielä lähemmäksi tulevaisuuteen kuin sen ilmestyessä ensimmäisen kerran vuonna 2010 ehkä osattiin kuvitella. Hui kauhistus, sanon vielä. Kauhistus ja puistatus.

Jos antaa anteeksi muutamat lukijan uskoa koettelevat hyppäykset juonessa (tietty puhelu äänittyy vahingossa, tuurilla tutkija osuu yhden sun toisenkin johtolangan luo, äkkiä murhaajan modus operandi onkin lukijan silmissä aivan toisenlainen kuin kaikissa muissa murhissa, eikä tätä kukaan muu ihmettele lukijan lisäksi), niin kirjailijan työlle annan (näin uuslukutaidottomana pätevänä kirjallisuuskriitikkona) lähes täyden kympin. Teksti on tiivistä ja ketterää ja tarina kulkee eteenpäin kuin ajokoira jäniksen perässä. Maailmanlopun maalaaminen tapahtuu koruttomasti ja uskottavasti, toisaalta jopa hieman epäuskottavan koruttomasti, ottaen huomioon, että kertoja on kuitenkin ammatiltaan runoilija.

Hemmetin hyvä kirja. (Mitä nyt se turhauttavan monimerkityksinen loppukaneetti.) Saatan joskus lukea vielä toisenkin.








* Käsitän kyllä, keneltä asiaan liittyvä sähköpostiviesti on, mutten sitä, mitä kertoja aikoo tehdä. Ja mitä viimeinen virke tarkoittaa. Aaaaaargh!


4 kommenttia:

  1. Voi hitsi! En ole lukenut ko. kirjaa. Tsemppiä, pää pystyyn ja kohti uusia kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tästä ajan kanssa selvitään! :D Toivuttuani luen varmasti vielä jotain muutakin. :D

      Poista
  2. Kääk, avoin loppuratkaisu! Enpä ole muuten lukenut mitään tuolta kirjailijalta (jonka nimi muistuttaa kirjailijaksi halunneen/haluavan exäni nimeä). :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse aina naureskelen isännälle, joka ei kestä elokuvien avoimia loppuratkaisuja. (Ne eivät haittaa minua.) :D Nyt sattui pilkka omaan nilkkaan. Tuntuu olevan ulkomaita myöten menestynyt kirjailija tämä Tuomainen, tosin minullekin uusi tuttavuus. (Kukapa tosin ei olisi. En tiedä nykykirjailijoista juuri ketään.)

      Poista