tiistai 31. toukokuuta 2016

Lada, leipä ja lattiapäällyste eli päätön ja hännätön tilannekatsaus

Aloitin taas ties monennenko talouden-järkiperäistämis-ja-rönsyjen-karsimis-kuurin. Meille on tapahtumassa muutamia epäsuotuisia muutoksia tulo- ja menorintamalla eikä asiaa helpota se, että jouduimme ostamaan "uuden" auton. (Meillä ei ikinä ole ollut uutta autoa, tämä nykyinenkin on vain hiukan vähemmän vanha kuin se edellinen. Asian vierestä on sanottava, että ikinä en ole ollut "uudesta" autosta yhtä vähän innoissani kuin tästä nykyisestä, joka vaikuttaa ensituntumalta - kolmen päivän jälkeen - Ladan ja Zetorin lehtolapselta. Odotan innolla tuon rohjakkeen vääntämistä sille suklaalevyn kokoiselle asfalttipläntille Naapuri A:n ja Naapuri B:n autojen välissä, eli autopaikallemme. Jonka saamme siis huomenna! Hallelujaata sille edelleen.)

Missäs minä olinkaan? Siinä järkeistämisessä. Järkeistämisen huumassa mietin tapoja pienentää ruokalaskua ja perinteisestihän se tapahtuu niin, että vähennetään ostotyötä ja lisätään omaa. Tyyliin kaupasta ei leipää, vaan jauhoja ja hiivaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein (yritin tehdä) esim. pataleipää. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö neljän desin taikinan odottaisi kohoavan reilussa puolessa vuorokaudessa hiukan enemmän kuin kaksi senttiä? (Ei kuvaa, valitettavasti.) Pataleipähän lienee helpoin mahdollinen leivottava, eikä kenenkään pitäisi kyetä sitä kämmimään. Taas uurran uraa tässäkin asiassa. Ohjeessa kehotettiin varamaan paistamiseen 2-3 litran pata, mutta minun pataleipätaikinani olisi helposti mahtunut litraiseenkin. Otan kuvan kun se tulee uunista.

Miksi se tuolta näyttää? Hyvä kun padan pohja on peitossa. "Pataleipä" mun pehvani, tuohan on rieska.


Talouden järkeistämiseen eivät sovi tämäniltaiset treffit sisustussuunnittelijan kanssa, koska talouttaan järkeistävä ihminenhän kävisi itse omat pintamateriaalitaistonsa eikä palkkaisi niihin ammattisoturia. Toisaalta, jos ostaa kerralla yhdet oikeat, niin säästöähän se on sekin. (Verrattuna kaksiin tahi kolmiin "ei-tää-ookaan-yhtään-hyvä"-vedoksiin.) On se.

6 kommenttia:

  1. Ääks tuota leipää. En ole kokeillut pataleipää, en ole kummoinen leipuri. Suosittelen lämpimästi irlantilaista soodaleipää, sitä ei tarvitse nostattaa, uskallan väittää, että se ei voi epäonnistua. Ja valmistuukin kivan nopsaan! Täällä oma ohjeeni, josta tosin unohdin suolan:
    http://saaripalsta.blogspot.fi/2016/03/nyt-tarkkana.html
    Tsemppiä sisustustaistoon ja parkeeraamiseen! Olen samaa mieltä tuosta suunnittelijan käytöstä, siinä kyllä säästää aikaa ja virhetekoja & -hankintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos ohjeesta! Kokeilen tuota heti seuraavaksi, joskin olen melko varma, että onnistun jotenkin sössimään senkin. Pataleipäni oli muuten älyttömän hyvää! Se oli lättänä ja puoliksi raaka ja haiskahti hiivalta, mutta mitäpä sormien välistä nokkuva sulava voi lämpimällä leivällä ei gloorifioisi... :D

      Poista
  2. :D eli siis parempi kun en mene sitten tuotakaan kokeilemaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa kokeilla! :) Se oli epäonnistuneenakin niin hyvä että minäkin aion yrittää vielä uudestaan.

      Poista
  3. Mäkään en oo vielä koskaan tehnyt pataleipää! Pata kyllä nykyään löytyy, pitänee jossain vaiheessa kokeilla. Mutta sen tiedän että jos jotain leipoessa kämmää, niin se on aina noiden "tää on pomminvarma, tätä ei kukaan voi mokata"-juttujen kohdalla._Aina_.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta - ja sitten tuntee itsensä taas vuoden jauhopeukaloksi. :D Minä sain valurautapadan joululahjaksi, eikä sitä ole käytetty kovin usein. Nyt rupean kyllä käyttämään.

      Poista