maanantai 6. kesäkuuta 2016

Päivä Pätkänä

Minun kurkkuni mätänee. Ihan kirjaimellisesti näyttää siltä - se on viininveripunaisenharmaankukertavanvihreäpilkullinen ja tuskaisa. Kävin tänään terveyskeskuksessa ja minut tutkinut hoitaja halusi välttämättä hollantilaisen harjoittelijankin katsovan kurkkuani (haki sen vasiten paikalle), koska se ei varmaankaan ole sellaista ennen nähnyt. CRP oli 112, totisesti epäkaraktäärisen korkea tälle asuttamalleni tomumajalle oli tauti mikä hyvänsä. Angiinaahaan siinä veikattiin, nieluviljely otettiin ja penisilliiniä kirjoitutettiin lääkärillä, joka tosin vannotti kuurin lopettamaan heti huomenna, jos nieluviljely jostain syystä olisikin negatiivinen. (Tuskinpa on. Mutta hyvä minusta, että suitsivat noita antibioottikuureja eivätkä turhaan niitä syötä tai anna syödä.)

En pysty puhumaan juuri lainkaan. Olemme Pätkän kanssa kotona kahdestaan - ja Pätkän ääni dominoi tilaa, mikä sekin on epäkaraktääristä asuttamallemme tilalle. Hankin tällä hetkellä ensikäden tietoa siitä, millaista on olla puhumaan kykenemätön, millaista on olla pakotettu keksimään muita kommunikaatiokeinoja, millaista on olla siis Pätkä. Toistaiseksi menee hyvin - voin todeta tehneeni havainnon, että Pätkän kanssa kommunikoidessa vähemmän on todellakin enemmän - ilmeet ja eleet yksinään toimivat yhtä hyvin kuin ilmeet ja eleet sen normaalin jatkuvan papatuksen kanssa. Äsken käytiin läpi jokapäiväinen suihkushow. Suihkusta sitä ei yleensä saa millään pois - ei meinannut saada nytkään, mutta tuli se sieltä lopulta, kun aikani heiluttelin pyyhettä sen nenän edessä ja lätkin suihkuhanaa kiinni. Eli sen normaalin jatkuvan papatuksen voi tuossakin tilanteessa jättää tästä lähin pois.

Saa nähdä, miten Pekan ohjeistaminen onnistuu, jahka se palautuu mummulasta. En usko, että tässä puhutaan paljoakaan vielä muutamaan päivään. Äsken söin ensimmäisen lämpimän ateriani perjantain jälkeen, kupillisen Lämmin kuppi kanakeittoa. Uskon sen alasmenon olevan hyvä merkki - enää ei tarvitse elää pelkällä bafuciinilla, penisilliinillä ja kefiirillä. Kohta papattanen taas entiseen malliin.

Tämä tyyppi ei turhia papata.



2 kommenttia:

  1. Hei, tuohan on hyvä havainto, että vähemmälläkin äänenkäytöllä pärjää, eleet kertovat varmaan kaiken tarvittavan hyvin usein. Harmi vaan, että tämä kuningasidea syntyi suuren tuskan kautta. Tuo on varmasti ihan hirveän kivuliasta ja hankalaa, tsemppiä ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tällä hetkellä tuntuu jo vähän paremmalta, eikä kurkku vaivaa koko aikaa jos ei niele (ja jos on vetänyt kipulääkeöverit...). Kuningasideat usein kai syntyvätkin tuskasta. :D Olisi hyvä, jos joskus hoksaisi jotain vähemmälläkin. :)

      Poista