torstai 28. heinäkuuta 2016

Vierailla vesillä

Jokaisella ihmisellä lienee jokin sellainen arkipäiväiseenkin elämään kuuluva osa-alue, jolla toimiessaan (yleensä olosuhteiden pakosta) hän tuntee olonsa vähintäänkin vaivautuneeksi, ellei suorastaan epämukavaksi tahi niin sanotusti pöljäksi. Esimerkiksi - näin olen ymmärtänyt - joku av(i)omies (esim. omani) saattaa punastella kassajonossa, jos vaimo tai -ke on kirjoittanut ostoslistaan kuunkiertoon liittyviä hygieniatuotteita eikä urholla ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin poimia kyseiset tuotteet ostoskoriin päivittäistavarakaupassa asioidessaan. Itse en käsitä tätä - jokainen ymmärtää, etteivät ne tuotteet varmaankaan kyseisen miehen käyttöön tule ja mitä sitten vaikka tulisivatkin, eihän kyseessä ole tampoonia kummempi asia.

Itselläni tuo äärimmäinen epämukavuusalue on äänentoisto(välineistö). Kyllä vain. En ymmärrä sähköistä ääntä enkä sen toimintaperiaatteita. En voi kuvitella mitään itselleni vastenmielisempää, kuin paikalliseen musiikkiliikkeeseen kävely ja surkeat sönkötysyritykset tarvitsemani tuotteen löytämiseksi. (Varsinkin kun en yleensä edes tiedä, mikä tarvitsemani tuote on.) Joku ehkä muistaa sähkökitaranhankintaprosessin - sehän meni kohdallani varsin kivuttomasti, ts. määräsin veljeni kävelemään paikalliseen musiikkiliikkeeseen ja hankkimaan tarvittavat vempaimet.* En ole asiassa yhtään näiden vuosien aikana kehittynyt ja nykyään tunnen vastenmielisyyttä keskustella jopa veljeni kanssa näistä asioista. Tiedän, ettei se välitä vaikka puhun vahvistimesta kun tarkoitan komboa** tai siitä, että silmiini hiipii tyhjä,  vaivihkaa pakotieta etsivä katse, kun se kysyy että "Shureko?"*** Vaikka olen vehkeitä jopa käyttänyt, niiden nimet saati erot toisiin vehkeisiin nähden eivät kerta kaikkiaan jää mieleeni.

Se mistä tämä tuli nyt mieleeni on se surkea tosiseikka, että taas pitäisi joitakin tällaisia vermeitä hankkia. Onneksi on olemassa nettikauppoja! Vaikka nyt on jälleen kerran edettävä aikataululla, joka ei salli tilaamista ja odottelua - koska mitäänhän minä en voi tehdä ajoissa - niitä voi kuitenkin rauhassa tutkia ja opiskella ja kävellä sitten ehkä hitusen rohkaistuneena sinne musiikkiliikkeeseen. Toinen vaihtoehto on tietenkin heittäytyä avuttomaksi - mitä suuresti inhoan - ja pistää veli taas asialle. (Tässä ei ole kyse mistään sukupuoliasiasta vaan yksinkertaisesti siitä, että olen kerta kaikkiaan teknisesti tumpelo.) Jospa lupaan sille käydä ostamassa sen puolesta ne tampoonit sitten tarpeen tullen.

MOT

Tämä maailma on minulle kovin vieras. (Mikä loistava aasinsilta taas aiheen ja kuvituksen välillä.)





* Nytteminhän olen hankkiutunut jo kyseisistä rakkineista eroonkin sen jälkeen kun kuin ihmeen kaupalla sain kitaratutkinnon suoritettua. Ei ole pelimanni-ihmistä ja sähkövempaimia luotu toisilleen.
** Älkää kysykö minulta, mikä ero näillä on vai onko ylipäätään.
*** Anteeksi mikä?

2 kommenttia:

  1. :-D
    Minähän(kään) en näistä asioista mitään tiedä, joten ei muuta kuin tsemppiä ostoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Tällä hetkellä näyttää lupaavalta: kun viestiketju oli jatkunut vielä sisältäen sanoja kuten "phantomvirta" ja "Äääh!", soi puhelin ja puhelussa esiintyi sanat "No, mä voin hakea sulle semmoiset sieltä". Victory!

      Poista