tiistai 31. toukokuuta 2016

Lada, leipä ja lattiapäällyste eli päätön ja hännätön tilannekatsaus

Aloitin taas ties monennenko talouden-järkiperäistämis-ja-rönsyjen-karsimis-kuurin. Meille on tapahtumassa muutamia epäsuotuisia muutoksia tulo- ja menorintamalla eikä asiaa helpota se, että jouduimme ostamaan "uuden" auton. (Meillä ei ikinä ole ollut uutta autoa, tämä nykyinenkin on vain hiukan vähemmän vanha kuin se edellinen. Asian vierestä on sanottava, että ikinä en ole ollut "uudesta" autosta yhtä vähän innoissani kuin tästä nykyisestä, joka vaikuttaa ensituntumalta - kolmen päivän jälkeen - Ladan ja Zetorin lehtolapselta. Odotan innolla tuon rohjakkeen vääntämistä sille suklaalevyn kokoiselle asfalttipläntille Naapuri A:n ja Naapuri B:n autojen välissä, eli autopaikallemme. Jonka saamme siis huomenna! Hallelujaata sille edelleen.)

Missäs minä olinkaan? Siinä järkeistämisessä. Järkeistämisen huumassa mietin tapoja pienentää ruokalaskua ja perinteisestihän se tapahtuu niin, että vähennetään ostotyötä ja lisätään omaa. Tyyliin kaupasta ei leipää, vaan jauhoja ja hiivaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein (yritin tehdä) esim. pataleipää. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö neljän desin taikinan odottaisi kohoavan reilussa puolessa vuorokaudessa hiukan enemmän kuin kaksi senttiä? (Ei kuvaa, valitettavasti.) Pataleipähän lienee helpoin mahdollinen leivottava, eikä kenenkään pitäisi kyetä sitä kämmimään. Taas uurran uraa tässäkin asiassa. Ohjeessa kehotettiin varamaan paistamiseen 2-3 litran pata, mutta minun pataleipätaikinani olisi helposti mahtunut litraiseenkin. Otan kuvan kun se tulee uunista.

Miksi se tuolta näyttää? Hyvä kun padan pohja on peitossa. "Pataleipä" mun pehvani, tuohan on rieska.


Talouden järkeistämiseen eivät sovi tämäniltaiset treffit sisustussuunnittelijan kanssa, koska talouttaan järkeistävä ihminenhän kävisi itse omat pintamateriaalitaistonsa eikä palkkaisi niihin ammattisoturia. Toisaalta, jos ostaa kerralla yhdet oikeat, niin säästöähän se on sekin. (Verrattuna kaksiin tahi kolmiin "ei-tää-ookaan-yhtään-hyvä"-vedoksiin.) On se.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Punaisen auton metsästys ja muita legendoja

Hyvää päivää ja toukokuuta. Varsin verkkaisesti etenevät tämän blogin tarinat, mutta kenelläpä tässä kiire olisi, valmiissa maailmassa. Monesti olen alkanut kirjoittamisen, mutta heti kohta on iskenyt nakki "äiti etsii punaista autoa"*.

Jos mennään heti aiheeseen, niin tässä on nyt kärsitty meikäläisen taholta jonkinlaisesta asuntokriisistä. (Taas.) Aloimme omakotitalon etsintään tuossa keväällä, koska Pätkän kanssa oli niin hemmetin vaikeaa asua kerrostalossa. (Valvoo ja möykkää yöt, pitää kantaa autolle ja autolta pois, meillä ei ole autopaikkaa, pitää kantaa hissille ja hissiltä pois, Pekka täytyy roudata ensin autoon odottamaan Pätkän hakemista, koska kumpikaan ei ääniohjaudu ja meidän talomme sijaitsee tämän tuppukylän kahden ainoan vilkkaan kadun risteyksessä, jne. jne. jne.) Kevään myötä - liukkauden, talvivaatteiden ja niiden pukemisen poisjäännin myötä - elämä on vähän helpottanut ja se autopaikkakin on tulossa kesäkuun alusta. Hallelujaata sille!

Eli unohdamme omakotitalon etsinnän ja keskitymme tämän asunnon moonmammaistamiseen**. Mitä se sitten tarkoittaa, sitä ei tiedä kukaan. Epäviihtyvyyskriisistäkin olen kärsinyt, koska a) valkoiset seinät ja b) valkoiset seinät ja c) valkoiset seinät, joten jonkinlaista remontintynkää tässä nyt suunnitellaan. Vaadin tilille sen, joka kertoo isännälle, mutta olen konsultoinut sisustussuunnittelijaa. (Kyllä, isännälle kertomatta jättäminen koskee juuri Sinua.) Kun oma pää on jumissa ja jotain pitää tehdä, niin silloin on oltava valmis pyytämään ja vastaanottamaan apua, niinhän sitä aina painotetaan. Eli ensi viikolla minulla on pintamateriaalienvalintatreffit varsin pätevänoloisen ihmisen kanssa. Kerron niistä sitten tuonnempana. Tyyppi vaikutti innostuneelta toimeksiannosta: "Kerrankin saa revitellä!" Katsotaan, mitä tuo verbi näin keskipohjalaisittain sitten tarkoittaa.

Eli palaamme asiaan taas. Mikäli tarujen punainen auto löytyy, niin mahdollisesti piankin. Jos ei, niin myöhemmin.

Pätkä täytti vastikään seitsemän vuotta. Juhlimme muumien merkeissä.









* Samassa myyttisessä kastissa kuin Isojalka, Lumimies ja Jeti - punaisesta autosta kuulee paljon puhuttavan, mutta ei voi olla varma, onko sitä kukaan koskaan nähnyt ja jos on, niin miltä se näyttää. Itse veikkaan sen olevan Salama McQueenin (Disneyn Autot-elokuvista), mutta yhtä hyvin se voi olla mikä tahansa muu Pekan omistama punainen auto. Varmaa on vain se, että se on aina hukassa ja sitä pitää etsiä juuri silloin kun minä kirjoittaisin jotakin blogiin.

** Enkä minä edelleenkään ole omakotitaloihminen. Toivoa siis sopii, että suotuisa jaksamissuhdannne jatkuu hamaan tulevaisuuteen.